muhun iski totaalinen väsymys kun hain tytön hoidosta. joka ikinen päivä, hän alkaa huutamaan ja kiukkuamaan. aloin itkemään, onneksi ketään ei ollut paikalla. olen niin väsynyt henkisesti. kahden dysfasia lapsen äitinä ei ole helppoa. varsinkin tyttö koettelee hermojani..pitäisi jaksaa olla, mutta en jaksa. mistään en apua voi hakea, paljastaisin heikkouteni. kaikki nämä ongelmat exän kanssa..kaikki vaan kasaantuu päälleni. exähän muuten rikkoi lasin ovestani, vai kerroinko jo sen?

ja kun menin hakemaan poikaa, hänkin kiukuttele..oikeasti hän ei silloin kiukuttele kun hain.. tietty just tänä päivänä, jolloin mulla on muutenkin vaikeaa. olen niin riitämätön.. voinko tarjota lapsille kaiken sen, mitä muut voivat? maksan itseni kipeäksi elämässäni. eihän mulla raukalla ole edes omaa pesukonetta.  en todellakaan haaveile elämästä sekopää exäni kanssa, mutta silloin talouteni oli turvattua ja kaikkea oli. nyt tuntuu ettei ole mitään. voisi kai sanoa, että äiti on vähän väsy.

itken, itken...oloni on niin surkea. pitäisi päästä pois arjesta. tunnen olevani epäonnistunut kaikessa, mitä teen. lapset minun vastuulla, mutta osaanko kasvattaa?OLEN NIIN VÄSYNYT!!!!!!!!!!!!!!

kateellisena katson muita, kun on isät lapsilla. mutta mulla..lapsiraukoilla sairas isä ja väsynyt äiti. yritän mä parhaani,mutta en vain nyt jaksa.

edit. selailin tuossa joitakin saamiani kommentteja. hmm... kirjoitukseni ovat sen hetken tunnetta mitä koen. ehkä pitäisi miettiä, mitä kirjoitan, mutta haluan kirjoittaa juuri sitä,mitä tunnen.sekavaa,mutta olkoon.