en tiedä.. elämäni on rauhallisempaa kuin aikaisemmin exän kanssa..mutta kait sanomattakin selvä, kuin rankkaa elämäni on.. lapset asuvat kanssani, nuo samperin pienet tappelupukarit... tappelvat kokoajan..välillä en vain kestä..tekisi mieli kiljua heille, että elämäni olisi ilman teitä helpompaa!!! mutta tietty mä rakastan heitä..mutta joskus vain olen väsy.. onko sisarusten elämän tehtävä ärsyttää ja kiduttaa toista?tuota olen monesti miettinyt..

viikonloppu oli ihana..lapset olivat vanhenpieni luona hoidossa(ex ei ottanut heitä, koska sen piti menä kuulusteluun rikottuaan lähestymiskieltoa), mä olin kultani kanssa..oikeasti , oli ihanaa olla ilman lapsia..vain koirani oli minulla..se teki todella hyvää. mutta..kun lapset tulivat takaisin, se oikeastaan vitutti minua. en tiedä.. ehkä musta on  vain ihana olla vain, ilman että kukaan huutaa/itkee/tappelee/riehuu vieressäni. tavallaan mulla on huono omatunto ajatuksistani, mutta miksipä minä niitä valehtelemaan? saako äiti olla väsynyt? vai onko se tabu?

mä äsken kiehahdin tytölleni kunnolla... hän pyysi, etä tekisinkö makarooneja (!!) hänelle, kysyin monta kertaa, että oletko aiavan varma, ja hän oli varma. kun olin sitten keittänyt ne, tyttö alkoi huutamaan ja itkemään, että ei halua makarooneja, vaan inhoaa niitä. olin raivoissani...miksi hitossa pitää pyytää tekemään noita, jos ei pidä?!?! ei sinänsä, helppohan ne oli valmistaa, mutta silti ärsytti...ärhh..

jospa se tästä..

ainiin, kysyin kullaltani, että haluisko se olla mun luona, kun lapset ovat mulla. vastaus oli ei..ei kuulemma jaksa kuunnella tappelua tms.. en tiedä,.ei taida mun miesystävä olla oikea..vaikka en mä lapsille isää ole  etsimässä..en tiedä..mistäpä mä mitään enää tietäisin..