hitto. miksi en osaa olla tyly. uusi mieheni valittaa minulle, kun en sano exälle pahasti kokoaikaa, meille tuli riitakin siitä eilen. yritin selittää, että olen vuosien ajan halunnut pitää exän tyytyväisenä, jota ei suuttuisi. mutta miksi vieläkin pelkään sisimmissäni. tänään hän (siis uus) antaa mulle 3min aikaa poistua exän luota, kun tulee töistä. muuten ajaa pihaan odottamaan. pelkään tätä. MIKSI??? vaikka ex tietää, että "tapailen", silti pelkään näyttää sitä.

eilen ex lähetti mulle rivoja viestejä, tyyliin "haluan nuolla sun pillua", "naida kovaa ja jyskyttää"tms.. nuo viestit sai uuden miehen raivon valtaan. vaikka tuntuu minustakin pahalta..mutta olen niin saatanan onneton tapaus.

ja muutenkin olen huolissani itsestäni..jos mä rakastan tätä uutta miestä,  miksi mä katselen muita "sillä silmällä" ja flirttailen heille..ei mun pitäisi..haluaisin rakastaa, mutta ehkä mä pelkään sitä, että tämä uus mies ei ole tosissani mun suhteen..vaikka hän ei todellakaan näytä mitään sellaista merkkiä. ja mua ahdistaa paljon ,kun hän niin negatiivisesti kiinni mun exässä..tai kuluttaa hirveästi energiaa vain vihatekseen sitä. vaikka onhan ex tehnyt mulle paljon pahaa..mutta mä säälin sitä..ja puolustan. miksi???????????
olen toki lukenut, että naiset jotka kokeneet väkivaltaa, tekevät näin usein- puolustavat miestensä. en haluaisin lokeroitua tähän kategoriaan, mutta pelkään pahoin.

välillä tekisi mieli itkeä kaikkea tätä..hyppäänkö vain suhteesta suhteeseen?vaikka tää meidän suhde kestänyt jo kauan..mutta silti en ikinä ajatellut, että mä voisin todellakin seurustella sen ihmisen kanssa. ehkä siksi, että hän on "tavoiteltu"..ehkä pidän häntä liian hyvänä minulle.

kuinka menestyvä mies, voi oikeasti olla kiinnostunut kahden lapsen äidistä?