apua, on mulla vielä puoli tuntia aikaa, ja kertoa mun ajatukset juuri nyt.

ja se on se perkeleen musiikkia..gun´s roses dont cry.. luoja.. tekis mun mieli itkeä.. en tiedä mitä.. ehkä tätä, kuinka sekaisin olen.. en suinkaan ajattele miestäni.. mä säälin sitä. vaan kakkostani.. alanko rakastumaan häneen? se pelottaa minua.. entä jos hän satuttaa minua jonain päivänä henkisesti? hänellä oli seurustelu aikana muita naisia, ja heidän kanssaan säpinöitä. mutta kun minut tapasi, ei ole ollut ketään ulkopuolisia.. uskon sen, koska puhumme paljon asioita. ja toisaalta, minäkään en ole pettänyt kenenkään muun kanssa,kuin kakkosni. ennen kakkosta. olin pettänyt ainakin sen 7x.. joista yhden kanssa suhde.

ja hän ei pidä hirvesti lapsista.. ja omat niin villikkoja.. mutta toisaalta, en mä halua uutta isää..vaan itselleni miehen, jota voisin rakastaa. onko sulaa mahdottomuutta ruveta seurustelemaan sellaisen kanssa?! ehkä mä en osaa nyt ajatella järkevästi.. haluaisin olla vain onnellinen. onko se liikaa vaadittu?

meille moni sanonut, että olisimme loistava pari..kummatkin olemme kauniita ihmislapsia..ja tulemme juttuun niin hyvin. moni sanonutkin (siis ne, jotka eivät tiedä totuutta suhteestamme), että ei meidän näköisemme ihmiset voi olla pelkkiä ystäviä..ehkä mä takerrun tähän ulkonäköön niin paljon, kun oma mies on RUMA, ja epähygieeninen.. moni luullut,että se juoppo tms.. ja voitte vain arvella, minkälaiset ilmeet ihmisillä on ollut, kun olen kertonut, että se mun mies.... minä itse pukeennun aina hyvin tms,, tyylikkääksi monesti kehuttu,hih :)

vaikka ei ulkonäkö saa olla tärkeää, mutta en voi mitään. ajattelen nyt vain näin,.kyllähän jokaisen pitää edes pikkaisen huolehtia itsestänsä.vai mitä?!? ja huolehtimen on enemmän kuin kaksi kertaa viikossa suihku( samalla kalsareiden+sukkien  vaihto), ja hampaiden pesu iltaisin. tiedättekö, mieheni sukat haisevat jopa kahden metrin päähän!!!! se ällöttää minua.. aargh. mutta ei se hygieeninen ole, vaikka kuinka olen pyytänyt.