mieheni käsi käsiksi. hän rikkoi koruni kaulasta, ja veti tukasta. tyttöni näki sen, itki paljon ja meni sänkyyn nukkumaan. surullista.
huusin hänelle, että tälläistäkö sinä haluat, että lapsemme näkevät tätä? onneksi lopetti tytön itkuun.
en tiedä..en jaksa ajatella. surettaa. en minä halua, että joudun elämään näin loppu elämääni..minun täytyy päästä pois.

kävin juuri asuntotoimistossa kyselemässä asuntoa..ei ole tällä hetkellä vapaana. mutta hakemukset jätin kylläkin.

luoja..600e vuokra kolmiosta..palkkani n. 1000e.hoitomaksut ovat täydet..visa maksut..koiran osamaksut.. millä hitolla minä elän lasteni kanssa??jospa kela antaisi asumistukea..pakkohan se on.

eilen sain rahaa, mieheni siirti rahat omalle tililleen. olen nyt ilman rahaa. verkkopankki tunnuksia en löydä mistään..se paska piilottanut ne.

mua pelottaa, ensimmäistä kertaa eläessäni, joudun omilleni. mieheni kustantanut elämäni 17v lähtien..täytän kuitenkin tänä vuonna 27v. olen tottunut saamaan kaiken, ja aina luottanut siihen,että mieheni maksaa kaiken, vaikka tuhlaisin omat rahani.

hmm.. taustalla soi d.a.d:n laughn half.. pitäisi kuunnella iloisia kappaleita.. nämä saavat vain surullisemmaksi.

tekisi mieli kiljua..paeta tätä tilannetta. muuttaa vaikka äitin helmaan..mutta työni.. ja poika kun aloittaa 1 luokan syksyllä.. kaikki tulee samaan aikaan päälleni..tuntuu kuin maailma kaatuisi. miten minä selviän?miten saan  voimia?